Det blev att pensionera sig häromsistens. Doppet till avskedskaffet blev en dikt, som jag skrev och framförde på finska. Kort & gott, den handlar om nästan allt (eller så en bråkdel) man kan hitta mellan och i returnerade boklån.
***
nuuskin, nuuskin kirjaa:
värikarttojen kyllästyttämä, sulavia sekoituksia
jyrkkiä vivahteiden kohtaamisia, lukutuokioiden läiskiä
nuuskin makujen jälkiä, ruokalajien julistavaa juhlaa
lohtusyömisen todisteita, tajunnan laajoja hajuja
teen ja kahvikuppien rengastamia kohtia
kirjaa nuuskin, nauhapasta punaisena lankana
leikkeleitä kappalekaupalla, lihallisia kirjanmerkkejä
proteiinipitoisia liukuvoiteita
kondomeja jätetty sivuun, sivuille, kirjan syliin
kun rakastavaiset ovat riehaantuneet saattamaan
lapsia tähän maailmaan
sittenkin
kirja koirien hampaankolossa, viittä vaille
valmiiksi pureskeltu prosessoitu sisältö
selkä hiippailemassa eri suuntaan
kuin kirjan muu olemus
nuuskin nuuskin, kirjavilla kynävalikoimilla tatuoituja
hetkiä tai ikuisuutta varten
muistettavia täkyjä ja tähteitä
se on kirja, hyllyjen nurkassa keskellä kirjastoa
parasta pöytään, sitä nuuskin
kirja se on, sillä on liiskattu keittojen kärpäsiä
pressattu lehtiä ja kukkia sileiksi
se on hölskynyt pyörinyt voltteja kuin lottopallo
repun pimeällä pehmeällä pohjalla
kun ihmisen ikävä toisen luo
on vienyt pidemmän korren
kirjaa siis nuuskin, se vetää meitä puoleensa
ja toisiimme kiinni
kirja vetää mykäksi, nuuskin nuuskin
siemenestä puuksi, puusta kirjaksi
kirjasta lentäviksi ajatuksiksi
mitä nuuskin?
metafooraa ja metamorfoosia, sitä nuuskin!
***
"Språket är som ett gratis tivoli” – bibliotekarien Gunnar Högnäs går i pension (Åbo Underrättelser 21.11.2025)
